Eräitä huomioita

Voisiko Wikipedian kirjoittamiseen saada jotenkin rahoitusta? Ilmaista rahaa Suomessa antavat lähinnä erilaiset säätiöt. Esimerkiksi Koneen säätiö jakoi vuonna 2007 apurahoja yhteensä noin 5 miljoonaa euroa. Rahaa saivat lähinnä erilaiset humanistiset ja yhteiskunnalliset projektit, suurin osa väitöskirjoja. Apurahoja annettiin kuiten myös oppi- ja tietokirjaprojekteihin, muun muassa seuraavista aiheista:

• suomennetun tietokirjallisuuden historia 1800-luvulta nykypäivään
• muinaisen Anatolian kansoja käsittelevä suomalainen tietokirja
• Suomen historian sanakirja
• uskonnot antiikin Roomassa
• suomalainen teatteri ja tanssi
• Suomen esi- ja varhaishistoria
• Japanilainen noo-teatteri
• Pohjois-Afrikan kulttuurihistoria.

Rahaa annettiin myös muun muassa tällaisiin hankkeisiin:

• Virtuaalinen vanha kirjasuomi eli digitaalinen ja selityksin varustettu Vvks-aineisto koulujen, yliopistojen ja muidenopinahjojen sekä harrastajien käyttöön Suomessa ja ulkomailla.
• Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen 1/2008 toimittamiseen ja painatukseen.

Kaikki yllämainitut teemat ovat sellaisia, että ne sopisivat myös Wikipediaan. Joku rohkea tieteentekijä voisikin ensi vuonna koittaa onneaan hakemalla rahaa Wikipediassa julkaistavan artikkelisarjan kirjoittamiseen. Muutenkin julkisella rahoituksella tuotettuja tutkimustuloksia ja oppikirjoja pitäisi muokata Wikipediassa julkaistavaksi. Se on paras tapa levittää tulokset pienen tiedeyhteisön ulkopuolelle.

Luin Effin sähköpostilistalta Isaac Asimovin vuoden 1955 novellista nimeltään Franchise. Novellissa Asimov ennakoi äänestyksen tulevaisuudennäkymiä tietoyhteiskunnassa. Wikipedian mukaan:

In the future, the United States has converted to an “electronic democracy” where the computer Multivac selects a single person to answer a number of questions. Multivac will then use the answers and other data to determine what the results of an election would be, avoiding the need for an actual election to be held.

The story centers around Norman Muller, the man chosen as “Voter of the Year” in 2008. At first he is not sure he wants the responsibility of representing the entire electorate, worrying that the result will be unfavorable and he will be blamed. However, after voting he is very proud that the citizens of the United States had, through him, “exercised once again their free, untrammeled franchise” - a statement that is somewhat ironic as the citizens didn’t actually get to vote.

Tämähän osuu sopivasti kohdalleen, vuosiluvut ja kaikki.

Lue Effin tiedote sähköisen äänestämisen riskeistä.

Uusin Journalisti (8.6.2007) kertoo Suomen journalistiliiton aikomuksesta laatia käytännönläheiset ohjeet kansalaisjournalisteille. Ohjeiden keskeisenä kohderyhmänä olisivat varmaankin bloggaajat, joskin jutussa ollaan huolissaan myös keskustelupalstoilla vallitsevasta loanheittokulttuurista (tapaus Kuronen).

Nyt kun elämme netin ja kansalaisjournalismin alkuaikoja, ohjeet ja keskustelu eettisistä normeista ovat paikallaan. On niitä tosin jo aiemminkin luonnosteltu: on CyberJournalistin bloggaajan eettinen koodisto ja Sediksen Bloggaavan kansalaisjournalistin ohjeet.

Jutun perusteella SJL vaikuttaa olevan kuitenkin kansalaisjournalismin suhteen hiukan hukassa. Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen on huolissaan siitä, että “lähes koko kansa on ensimmäistä kertaa julkisessa joukkotiedotusvälineessä toimimassa ilman mitään ohjeita”.

“Julkisessa joukkotiedotusvälineessä”? “Ilman mitään ohjeita”? Onko SJL ottamassa roolin nettikansan valistajana, yläpuolisena ohjeiden antajana? Mistä se on saanut tähän valtakirjan? Entä missä mielessä Internet on julkinen joukkotiedotusväline? Eräs netin tärkeä ero perinteisiin tiedotusvälineisiin on kaksisuuntaisuus. Aiemmin tiedotusvälineet ovat olleet rajatun henkilöjoukon tuottamia yksisuuntaisia tiedotuksia yleisölle. Netti taasen on laajan, epämääräisen ja häilyvän joukon keskinäistä keskustelua (johon sisältyy myös riitoja, auktoriteettiuskoa ja yksisilmäisyyttä). Voiko sitä silloin enää kutsua joukkotiedotusvälineeksi? Voiko sitä silloin enää tarkastella esimerkiksi journalistiprofession näkökulmasta? Ja onko Suomen journalistiliitolla tällöin enää mitään tekemistä asian kanssa?

Kansalaisjournalistin käsite itsessään on hankala. Toisaalta käsitteeseen sisältyy ylväs demokratian kumu: journalismia, ja vieläpä kansalaisten itsensä tekemänä – mikä olisikaan sen demokraattisempaa. Toisaalta kuitenkin kansalainen joutuu journalistin lokeroon: olisi oltava tasapuolinen, huolellinen, lähde- ja valtakriittinen sekä kirjoitettava laadukkaasti. Bloggaajat ovat kuitenkin niin eri asemassa ja liikkeellä eri tarkoituksessa kuin ammattijournalistit, ettei tällaista vaatimusta ole järkevä asettaa. Kuten Rebecca Blood kirjoittaa, bloggaamisessa on kyse jostain muusta:

In my book I argue at length that weblogs are not a new form of journalism, and shouldn’t aspire to be so–I think we’re stronger (and more important and more interesting) as something different, and trying to fit us into a pre-existing mold, to my mind, misses the point.

For that reason, in thinking about ethics for weblogging, I discarded the journalistic standard of accuracy and fairness. That’s unrealistic, and not really in the spirit of what we’re doing. The standard I arrived at was transparency, and I derived each of guideline from that principle.

Ehkä kansalaisjournalistienkin ohjeita voisi alkaa kehitellä tästä lähtökohdasta. Bloggaajat eivät ole journalisteja, eikä journalistiliitto edusta heitä. Yläpuolinen norminantaja se ei voi olla, mutta koska journalistiliitossa on kuitenkin järeää asiantuntemusta sananvapaudesta ja julkisen viestinnän etiikasta, se olisi tällaiselle työlle oiva kätilö. Työssä olisi syytä olla hyvin edustettuna myös bloggaajien ääni. Lehtijutun mukaan journalistiliiton työryhmään voi tarjoutua ilmoittautumalla Iris Tenhuselle (iris.tenhunen at tukilinja.inet.fi).

Olen vieraana Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa huomenna perjantaina. Puhumme tiedon muutoksesta ja Wikipediasta.

 

Wikipedia ja tiedon demokratisoituminen

perjantaina 18.5. kello 9.06 - 9.54

Miten Wikipedia muuttaa käsitystämme tiedosta? Onko tieto nyt demokratisoitunut?

Wikipediasta on tullut maailman käytetyin tietosanakirja, mutta myös maailman nopeimpia uutisvälineitä.

Yhdysvalloissa jonkin aikaa sitten sattuneen ikävän ampumistragedian jälkeen Wikipedia päivittyi uutisista todella nopeasti. Ihmiset seurasivat eri medioita ympäri maailmaa ja päivittivät sitä reaaliaikaisesti. Ilmaiseksi!

Wikipediaa tekemään pääsee kuka tahansa, softa on yhteistä ja vapaasti siirrettävissä muihin Wiki-ympäristöihin.

Hetkinen, tämähän kuulostaa Marxilta! Vai onko tämä sittenkin liberalismia vai 1700-luvun valistusfilosofien ensyklopedismia?

Tuomas Enbusken vieraina keskustelemassa ovat tutkimusryhmän johtaja TaiK:in Medialaboratoriossa, Wikimedia-säätiön hallituksen neuvonantaja Teemu Leinonen ja tutkija Niklas Vainio.

Mukana myös Wikipediaa aktiivisesti muokkaava opiskelija Teemu Rajala.

Lähetyksen voi myös kuunnella podcastina. Kirjoitin aiheesta kolumnin viime kesänä.