Analyyttisesti perustulosta
Vihreä sivistysliitto on julkaissut perustuloa käsittelevän tutkimusraportin, jonka ovat kirjoittaneet vihreiden Ville Ylikahri ja Osmo Soininvaara sekä Kelan tutkija Pertti Honkanen. Tämä satasivuinen raportti on piristävä puheenvuoro perustulokeskustelussa. Ainakin eduskuntavaalien tv-väittelyissä puolueiden puheenjohtajat osoittivat melkoista älyllistä laiskuutta hylätessään suoralta kädeltä vihreiden perustuloehdotukset. Poliitikoilla ei ole oikein rohkeutta ajatella julkisesti vaan on puoluejohtajien on esiinnyttävä verotuksen, sosiaalipolitiikan, sosiologian, ympäristöteknologian, kansantaloustieteen, lääketieteen jne. asiantuntijoina, eikä sitä voi tunnustaa, jos johonkin asiaan ei ole vielä muodostanut kantaansa. Sitä pidettäisiin heikkoutena ja eihän sellainen tässä miehisessä lajissa sovi.
Luin kirjasta Ville Ylikahrin hyvän esittelyn perustulon ideasta ja historiasta. Ylikahri selittää muutamia hyödyllisiä käsitteitä, jotka voisivat tuoda lisää järkeä käytävään keskusteluun. Ylikahrin mukaan
Perustulolla tarkoitetaan kaikille kansalaisille automaattisesti ja ehdoitta kuukausittain maksettavaa rahaa. Useimpiin perustulomalleihin liittyy lisäksi se, että kaikki ansaitut tulot olisivat verollisia ensimmäisestä eurosta alkaen. Itse perustulosta ei maksettaisi veroa.
Tämä lienee jo tuttua. On hyödyllistä tehdä myös erittely perustulon ja kansalaispalkan välillä:
Perustuloa on kutsuttu myös kansalaistuloksi ja kansalaispalkaksi. Kansalaispalkkaa on käytetty tarkoittamaan myös hieman eri asiaa. Esimerkiksi Jan Otto Anderssonin teksteissä kansalaispalkka on perustulon kaltainen tuki, mutta se maksetaan vain, jos kansalainen tekee hyödyllistä työtä. Tällaista työtä olisi toiminta kolmannen sektorin järjestöissä. Kansalaispalkka voisi olla suurempi kuin pelkkä kaikille automaattisesti maksettava perustulo/kansalaistulo. Kansalaispalkka myös aktivoisi ihmisiä osallistumaan kansalaisyhteiskuntaan.
Osa prekariaattiaktivistien perustuloa (kansalaispalkkaa) puoltavista argumenteistahan perustuu juuri tähän: yhteiskunnassa tehdään paljon tarpeellista työtä (järjestöissä, kotona, kulttuurin piirissä), josta ei kuitenkaan saa palkkaa siitä huolimatta kuinka keskeistä se on yhteiskunnan kannalta. Kansalaispalkan sukulaiskäsite on osallistumistulo:
Erilaisia ihmisen aktiivisuuteen liittyviä ehtoja sisältävää perustuloa on kutsuttu myös osallistumistuloksi, jonka idea vastaa pitkälti Anderssonin kansalaispalkkaa. Taloustieteilijä Anthony Atkinson loi käsitteen ehdottamalla osallistumistuloa (participation income) vain niille, jotka voivat osoittaa olevansa töissä, hakevansa töitä, olevansa työkyvyttömiä tai osallistumalla erilaisiin hoito- ja kansalaisjärjestötehtäviin.
Tietynlaista predikariaattiargumentaatiota edustaa myös ajatus yhteiskunnallisesta osingosta, joka perustuu siihen, että “kansakunnalla” on tiettyä yhteistä omaisuutta, joka ei pelkisty sen jäsenten yksityisomaisuuteen:
Yhteiskunnallinen osinko on perustulosta käytetty termi, joka viittaa siihen, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada osuutensa yhteiskuntamme aiempien sukupolvien työllä kootusta kansallisomaisuudesta ja tuottavuuden kasvusta.
Perustuloon liitetään usein myös ajatus negatiivisesta tuloverosta:
Negatiivinen tulovero on joidenkin mielestä perustulon ilkeä kaksoisveli. Milton Friedmanin kehittämä negatiivinen tulovero on verotuksen ja automaattisen tulotuen yhdistelmä. Se toimii niin, että on tietty verotettavan tulon alaraja, esimerkiksi 1000 euroa kuussa. Kaikista sen summan alle jäävistä ansioista maksetaan ansioiden päälle tulotukea eli negatiivista veroa. Kaikista summan ylittävistä tuloista maksetaan normaalia veroa.
Suomalaisessa politiikassa perustulo ei ole suinkaan ollut vain vihreiden hörhöilyä. Sitä ovat kannattaneet (1990-luvun) nuorsuomalaiset ja se oli esillä keskustan työreformissa. Vasemmistoliiton alkuperäisessä puolueohjelmassa perustulo oli vaatimuksena, mutta nyt se näyttää pudonneen puolueen politiikasta pois. Sen sijaan demarit ja kokoomus ovat tukevasti perustuloa vastaan.
Vihreän sivistysliiton raportti vaikuttaa hyödylliseltä, analyyttiseltä lähestymiseltä perustuloon. Toisaalta ainakin Ylikahri ja Soininvaara ovat varmasti jossain määrin vihreiden politiikan vankeja, minkä seurauksena joitain perustulon ongelmia on saatettu jättää pienemmälle huomiolle. En myöskään tiedä, millaista keskustelua perustulosta on käyty esimerkiksi sosiaalipolitiikan tutkijoiden piirissä. Mainio kirjanen silti.
