Eräitä huomioita

Ex-ministeri Erkki Tuomioja kommentoi (31.7.) Vanhasen salailuintoa:

Se että vallankäyttäjät herkästi kokevat julkisuuden ja erilaisten - ja aivan erityisesti eriävien - mielipiteiden esittämisen haitalliseksi veneenkeikuttamiseksi ei ole uutta. Uutta on ehkä Vanhasen epädemokraattinen desentralismi. Kun vanha bolsevikkikäytäntö perustui demokraattiseen sentralismiin, jossa päätöksentekoa edeltävä keskustelu oli avointa ja vapaata (tosin vain teoriassa), mutta päätösten arvosteleminen kiellettyä, tuntuu Vanhasen oppi lähtevän siitä, että päätöksentekoa edeltävä keskustelu on pahasta, mutta päätösten arvostelu vapaata.

Reetta Meriläinen luonnehti Vanhasta osuvasti toimitusjohtajaksi. Hallitusten toiminta on muuttunut aiempaa enemmän hallitusohjelman pilkuntarkaksi toteuttamiseksi. Samalla hallitusohjelmat ovat muuttuneet pidemmiksi ja tarkemmiksi. Tämän näkee Valtioneuvoston sivuille kerätyistä ohjelmista. Svinhufvudin hallituksen ohjelma oli parisivuinen julistus. Paasikiven hallitus ei edes tehnyt ohjelmaa. 1960-luvulla ohjelmiin alkoi jo ilmestyä väliotsikoita, mutta kovin pitkiä tekstejä eivät nekään olleet. 1990-luvulla tahti alkoi kiihtyä (PC:n myötä?) ja viimeisimmässä ohjelmassa onkin sitten jo 80 sivua.

Tarkka hallitusohjelma tuo hallituksen toimintaan omalla tavallaan läpinäkyvyyttä ja ennustettavuutta, mutta ei se niin viisas paperi ole, etteikö politiikan sisällöstä olisi tarpeen hallituskauden aikana keskustellakin.

Uusin Journalisti (8.6.2007) kertoo Suomen journalistiliiton aikomuksesta laatia käytännönläheiset ohjeet kansalaisjournalisteille. Ohjeiden keskeisenä kohderyhmänä olisivat varmaankin bloggaajat, joskin jutussa ollaan huolissaan myös keskustelupalstoilla vallitsevasta loanheittokulttuurista (tapaus Kuronen).

Nyt kun elämme netin ja kansalaisjournalismin alkuaikoja, ohjeet ja keskustelu eettisistä normeista ovat paikallaan. On niitä tosin jo aiemminkin luonnosteltu: on CyberJournalistin bloggaajan eettinen koodisto ja Sediksen Bloggaavan kansalaisjournalistin ohjeet.

Jutun perusteella SJL vaikuttaa olevan kuitenkin kansalaisjournalismin suhteen hiukan hukassa. Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen on huolissaan siitä, että “lähes koko kansa on ensimmäistä kertaa julkisessa joukkotiedotusvälineessä toimimassa ilman mitään ohjeita”.

“Julkisessa joukkotiedotusvälineessä”? “Ilman mitään ohjeita”? Onko SJL ottamassa roolin nettikansan valistajana, yläpuolisena ohjeiden antajana? Mistä se on saanut tähän valtakirjan? Entä missä mielessä Internet on julkinen joukkotiedotusväline? Eräs netin tärkeä ero perinteisiin tiedotusvälineisiin on kaksisuuntaisuus. Aiemmin tiedotusvälineet ovat olleet rajatun henkilöjoukon tuottamia yksisuuntaisia tiedotuksia yleisölle. Netti taasen on laajan, epämääräisen ja häilyvän joukon keskinäistä keskustelua (johon sisältyy myös riitoja, auktoriteettiuskoa ja yksisilmäisyyttä). Voiko sitä silloin enää kutsua joukkotiedotusvälineeksi? Voiko sitä silloin enää tarkastella esimerkiksi journalistiprofession näkökulmasta? Ja onko Suomen journalistiliitolla tällöin enää mitään tekemistä asian kanssa?

Kansalaisjournalistin käsite itsessään on hankala. Toisaalta käsitteeseen sisältyy ylväs demokratian kumu: journalismia, ja vieläpä kansalaisten itsensä tekemänä – mikä olisikaan sen demokraattisempaa. Toisaalta kuitenkin kansalainen joutuu journalistin lokeroon: olisi oltava tasapuolinen, huolellinen, lähde- ja valtakriittinen sekä kirjoitettava laadukkaasti. Bloggaajat ovat kuitenkin niin eri asemassa ja liikkeellä eri tarkoituksessa kuin ammattijournalistit, ettei tällaista vaatimusta ole järkevä asettaa. Kuten Rebecca Blood kirjoittaa, bloggaamisessa on kyse jostain muusta:

In my book I argue at length that weblogs are not a new form of journalism, and shouldn’t aspire to be so–I think we’re stronger (and more important and more interesting) as something different, and trying to fit us into a pre-existing mold, to my mind, misses the point.

For that reason, in thinking about ethics for weblogging, I discarded the journalistic standard of accuracy and fairness. That’s unrealistic, and not really in the spirit of what we’re doing. The standard I arrived at was transparency, and I derived each of guideline from that principle.

Ehkä kansalaisjournalistienkin ohjeita voisi alkaa kehitellä tästä lähtökohdasta. Bloggaajat eivät ole journalisteja, eikä journalistiliitto edusta heitä. Yläpuolinen norminantaja se ei voi olla, mutta koska journalistiliitossa on kuitenkin järeää asiantuntemusta sananvapaudesta ja julkisen viestinnän etiikasta, se olisi tällaiselle työlle oiva kätilö. Työssä olisi syytä olla hyvin edustettuna myös bloggaajien ääni. Lehtijutun mukaan journalistiliiton työryhmään voi tarjoutua ilmoittautumalla Iris Tenhuselle (iris.tenhunen at tukilinja.inet.fi).

Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat tehneet kauniin lyhytdokumentin sananvapaudesta. Haastateltavina Jukka Mallinen (Suomen PEN), Kimmo Kangas (Etelä-Suomen Sanomalehtiyhdistys) ja Matti Paloheimo (Valtion elokuvatarkastamo). Toistamisen arvoinen on Effin Tapani Tarvaiselta otettu sitaatti:

Sananvapaus on kenties tärkein kaikista ihmisoikeuksista, sillä ilman sananvapautta ihmiset eivät saisi tietoa muistakaan ihmisoikeusloukkauksista.

(Tästä ovat eri mieltä ihmisoikeusteoreetikot, joiden mukaan ihmisoikeuksia ei nimenomaan voi asettaa tärkeysjärjestykseen, sillä ne ovat jakamattomia. Ainakaan Euroopassa. Yhdysvallat first amendmentteineen onkin sitten eri asia, niin kuin aina.)

Sivulta löytyy myös muita katsomisen arvoisia videoita, mm. Tapio Laakson haastattelu.

Kaikki kohisevat valtionsyyttäjä Mika Illmanin ehdotuksesta tehdä keskustelupalstojen moderointi pakolliseksi. Illmanhan sanoi:

- Olisi paikallaan harkita, pitäisikö laissa velvoittaa keskustelupalstojen ylläpitäjiä pitämään riittävä määrä keskustelun valvojia. Nämä valvoisivat keskustelua ja blokkaisivat pois lainvastaiset viestit. Valvojan puuttuminen tai olennainen tehtävien laiminlyönti voitaisiin määrätä rangaistavaksi, vaikka sakkoihin, Illman pohtii.

Tämähän ei olisi sensuuria, tämä olisi vapaaehtoista moderointia. Samoin kuin valtion tekemät nettisivustojen estolistat eivät ole pakollisia vaan operaattorit käyttävät niitä ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan. (Ihanko tosiaan?)

Tämähän on ihan ymmärrettävä näkökulma syyttäjälle. Lisätään ennakollista rikosten torjuntaa niin kukaan ei tule loukatuksi. Langetetaan “päätoimittajille” vastuu niin pitävät huolen, ettei palstalla puhuta pahasti. Ja eihän ihmisistä saa puhua pahasti. Mutta kun koko ajan puhutaan, nimittäin työpaikoilla, kaduilla, baareissa, kouluissa, koirapuistossa ja nykyisin siis myös Internetissä. Illman ym. näkevät netin tiedotusvälineenä: että keskustelupalstat ovat jonkinlaisia kansan hesareita, joilla pitäisi olla päätoimittajat ja toimituskunta vastaamassa sanomisista. Mutta ne eivät ole tiedotusvälineitä, vaan keskustelun välineitä. Ihmisten välisen keskustelun mediumi on vain vaihtunut ja keskustelun piiri laajentunut. Illman haluaisi suojella ihmisiä kunnianloukkauksilta, ehkä rasistiselta puheelta ja jumalanpilkaltakin. Kunnianloukkauksen kriminalisoinnissa on ideana, että juuri tietyn väitteen julkisuus tekee siitä pahan: ajatella saat, mutta et lausua ääneen, sillä kohde voisi pahoittaa mielensä. Nyt kun netti on laajentanut ihmisten välisen viestinnän mahdollisuuksia ja sivuvaikutuksena tehnyt viestinnästä julkista, pitäisikö asiaa ajatella uudestaan?

On ainakin kaksi mahdollista tulevaisuutta: 1) Latistetaan netti julkisena tilana tekemällä keskustelupalstojen ylläpito mahdottomaksi muille kuin kaupallisille toimijoille ja samalla turvataan asiallinen käyttäytyminen. 2) Tunnustetaan se tosiasia, että ei netti ole tiedotusväline vaan ihmisten julkinen tila. Siirtymävaiheessa jokunen kuronen ja vanhanen pahoittaa mielensä kunnes vihdoin ihmiset tajuavat, että nettielämääkin koskevat tietyt moraalin perussäännöt. Tähän opitaan parissa vuosikymmenessä. (Nettipessimisti Hubert Dreyfus kiistänee.).

(Monia hyviä puheenvuoroja aiheesta: Kari Haakana, Kemppinen, Janne Jalkanen, Björklund jne.)

Ei ehkä voi sanoa, että kansalaisvaikuttaminen on siirtynyt verkkoon, mutta voinee väittää, että vaikuttamisen piiri on laajentunut kattamaan netin asukit. Epäpoliittisiksi luullut nörtit ottavat aktiivisesti kantaa tekijänoikeuteen, digitaalisen viihteen kuluttajien oikeuksiin ja yksityisyyden suojan kapenemiseen. Uusin konflikti tällä saralla pyörii uusien DVD:n salausmenetelmien ympärillä.

Toimittaja Hannu Purola haastatteli minua tähän aihetta käsittelevään juttuun, joka ilmestyi Ilkassa tänään.

Netin aktivistit nousivat näyttävään kapinaan kontrollipyrkimyksiä vastaan

Hannu Purola / Ilkka

Internetin kansalaisaktivistien ja mediateollisuuden välinen nokittelu on johtanut kiistaan, joka näkyy myös tavalliselle netin käyttäjälle. Riita kopiosuojausavaimen julkaisusta on kärjistynyt virtuaalisodaksi.

Internetin käyttäjän on ollut viime viikkoina lähes mahdotonta välttyä törmäämästä outoon numerosarjaan. Kuvapalvelut täyttyvät numerosarjan sisältävistä kuvista, koodi tulee vastaan blogeissa ja sille on omistettu Internet-sivuja. Numerosarjaa painetaan t-paitoihin.

Koodi on hd-dvd- ja blue-ray-levyjen kopiosujauksen murtava avain. Kopiosuojaus onnistuttiin murtamaan heti sen jälkeen, kun siitä julkaistiin huhtikuussa uusi versio. Kun avain oli löydetty, se levisi hetkessä. Tästä suuttuneena mediateollisuus jyrähti tavallista ankarammin, ja avaimen levittäjiä uhataan lakituvalla. Suivaantunut aktivistien piiri on tehnyt asiasta sananvapauskysymyksen.

“Aito huoli”

Tutkija Niklas Vainio Tampereen yliopiston Hypermedialaboratoriosta sanoo, että avaimen levittämisen taustalla on aito huoli oikeuksista.

– Kyse on kansalaistottelemattomuudesta. Avaimella osoitetaan, kuinka absurdi on väite, ettei tuollaista numerosarjaa saisi levittää. Lisäksi teolla kritisoidaan teollisuuden laajenevia kontrollipyrkimyksiä.

Aiemman tutkimustiedon perusteella Vainio veikkaa, että aktiivit ovat korkeasti koulutettuja 20-35-vuotiaita miehiä länsimaista.

– Uskon, että kyse on nimenomaan kuluttajanoikeuksien, sananvapauden ja yksityisyyden suojan puolustamisesta. Nettiaktivistien keskuudessa näistä oikeuksista ollaan varsin kiinnostuneita.

Vainion mukaan mukana on myös halua provosoida ja kapinaakin, mutta epäkohtien esille nostaminen on kuitenkin tärkeämpää.

Kontrollipyrkimyksiä

Mediateollisuus yrittää suojauskeinoilla vähentää laitonta kopiointia, mutta suojaukset ovat aiheuttaneet ongelmia kuluttajien laillisille oikeuksille käyttää tuotetta. Kuluttaja-aktivistit ovat perinteisesti vihanneet kopiosuojauksia ja asiasta on käyty valtava vääntö musiikkiteollisuuden kanssa. Cd-levyjen kopiosuojaus onkin vähentynyt dramaattisesti.

Vainion mukaan mediateollisuudella on tahtoa laajempaankin kontrolliin, kuin kopioinnin estämiseen.

– Mediateollisuus on kehitellyt erilaisia verkon yli toimivia järjestelmiä, joilla valmistajat voivat seurata ja kontrolloida esimerkiksi musiikkikappaleiden käyttöä.

Vainion mukaan kamppailussa on kyse yleisesti kuluttajan oikeuksista ja yksityisyyden suojasta, ja nyt erityisesti sananvapaudesta.

Kenen netti?

Sananvapaudella perustellaan myös näyttävää strategisen sodankäynnin piirteitä saanutta virtuaalitaistelua. Avaimen levittäjät ottivat yhdeksi kanavakseen Digg.com-uutissivuston, joka on idealtaan käyttäjävetoinen.

Kun Digg.com alkoi poistaa avainta sivuiltaan, käyttäjät ottivat käytännössä palvelun panttivangikseen ja täyttivät etusivun koodilla. Käyttäjien mukaan Digg.com oli turhaan taipunut mediateollisuuden mahtikäskyille.

Lopulta Digg.comin perustajan ja nörttisankari Kevin Rosen oli taivuttava yhteisön paineen alla.

Samalla kun Internetin suurkuluttajat valtasivat yhtä kulttuurilleen merkittävimmistä kohteista, he joutuivat taisteluun myös sisällönsuojauksista vastaavan AACS:n kanssa. AACS hermostui koodin murtamisesta ja sen jakamisesta niin paljon, että on uhannut jäljittää kaikki koodin julkaisseet palvelut ja viedä lakitupaan. AACS:llä on jo ainakin puoli miljoonaa julkaisukanavaa haastettavanaan.

Suomessakin on juuri käräjöity vastaavasta tapauksesta.

– Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin kansalaistottelemattomuustempausta, jonka pyrkimyksenä oli herättää keskustelua dvd-levyjen css-suojauksesta, Vainio sanoo. Päätös asiassa tulee myöhemmin toukokuussa.