Eräitä huomioita

Ruotsalaisen tiedostonjakopalvelu Pirate Bayn ylläpitäjiä syytetään avunannosta tekijänoikeusrikokseen ja tekijänoikeusrikoksen valmistelusta. Syyttäjän mielestä Pirate Bayn mainosmyynnistä kertyneet 1 200 000 kruunua (n. 130 000 euroa) osoittavat ansiotarkoitusta. Tätä summaa vaaditaan myöskin menetettäväksi valtiolle rikoshyötynä. Lisäksi asiaan liittyy tietenkin asianomistajien eli mediayhtiöiden korvausvaatimuksia.

Ruotsin Piraattipuolueen puheenjohtaja Rick Falkvinge pitää syytettä poliittisena ajojahtina:

- I grunden är det här en politisk process. När åtalet är över ska vi se till att berörda parter får känna de politiska konsekvenserna av det här rättsövergreppet. Det är bara de svenska väljarna som i slutändan kan bestämma hur långt jakten på fildelarna ska gå, säger Falkvinge.

Lisää aiheesta: UNT, SvD, IDG, NyTeknik.

Miten menee Tietoyhteiskuntapuolueella (TYP) nyt kun vaalitkin on käyty (liberaalien listoilla)?

Piratpartietin perustaminen vuosi sitten oli oiva provokaatio, jollaisia deliberatiivinen demokratia tarvitsee. Piratpartietin edustaa jyrkkää immateriaalioikeus- ja yksityisyyslinjaa: immateriaalioikeudet on lakkautettava ja yksityisyyden suoja on turvattava. Reaalipoliitikko pitäisi kantoja liiankin jyrkkiä, mutta minusta ylilyövätkin kannanotot ovat tarpeen kun halutaan tuoda uusia asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ruotsin parlamenttivaaleissa Piratpartietilla ilmeisesti oli vaikutusta keskusteluun vertaisverkoista. Tulee mieleeni vihreät alkuaikoina.

Piratpartietin perustaminen innosti puolueen perustamiseen myös Lex Karpelasta närkästyneitä tekijänoikeusaktivisteja. Mutta kuinka kävikään: puolueesta ei tehty Piratpartietin Suomen jaostoa vaan laimea mikropuolue, jolla ei ole oikein edes linjaa. Tietoyhteiskuntapuolueen julkilausumien rivien välistä paistaa sen sijaan jonkinlainen olettama siitä, että huonojen tietoyhteiskuntapäätösten syy on päättäjien tietämättömyys asioista. Näin TYP esittelee itseään:

Puolueen lähtökohtana on avoin, entistä suoremman demokratian päätöksenteko jossa huomioidaan asiantuntijoita ja ajankohtaisia tutkimuksia. Haluamme kehittyä oikeudenmukaista kansalaislähtökohtaista yhteiskuntaa jossa valtapiirien vaikutusvalta vähenee paljaan tietämyksen ja kansalaislähtöisen päätöksenteon eduksi. (korostus lisätty)

Mutta lainvalmistelussahan kuullaan asiantuntijoita. Tosin sellaista ajankohtaista tutkimusta ei ole, joka osoittaisi, että tekijänoikeuden suoja-aikaa on lyhennettävä tai että sähköposteja ei tule vakoilla vaikka terroristit niin haluaisivat. Kriittisimmissä tietoyhteiskuntakysymyksissä ei ole kyse asiantuntijatiedosta vaan arvoista. Jos terrorismi punnitaan niin suureksi uhaksi, että sen johdosta yksityisyyden suojan on kärsittävä, ei tätä voi tutkimustiedolla kumota. Erityisen huolestuttava on ajatus “paljaasta tietämyksestä” jonka tulisi ohjata päätöksentekoa. Ajatus tiedon “paljaudesta” on luonnontieteen aiheuttama harhakuvitelma. Sikäli kuin paljas tieto on ylipäänsä mahdollista, yhteiskuntaa koskeva tieto ei sellaista ole, valitettavasti.

Tietysti kansanedustajien tiedoissa on parantamisen varaakin. TYP voisi toimia asiantuntijaorganisaationa, joka tuo esille uusia teemoja ja osallistuu keskusteluun. Mutta miten se silloin eroaa Effistä? Jotta TYPillä puolueena olisi merkitystä, pitäisi sillä olla muista poikkeava poliittinen linja. Mitä sitten sanoo TYPin puolueohjelma?

Puolueohjelman neljä pääteemaa ovat tietoyhteiskunta, avoimuus, perusoikeudet ja koulutus. Ohjelma toteaa avoimesti, että muihin teemoihin puolueella ei ole omaa kantaa.

Tietoyhteiskuntaa voinee pitää puolueen ydinteemana. Siitä sanotaan ohjelmassa kaikenlaista, mutta sellaista, mitä muut puolueet eivät sano? Kansalaisten osallistumismahdollisuuksista tuskin kukaan on eri mieltä. Sähköisten palveluiden edistäminen on jo Vanhanen ykkösen asiaa. Hiukan uutuutta on avointen järjestelmien vaatimisessa ja ohjelmistopatenttien vastustamisessa, mutta tämä on esimerkiksi vihreiden käytäntöä jo nyt. Edelleen puhutaan tietoyhteiskunnan ympäristöystävällisyydestä. Tämä on tietenkin tärkeä huomio, josta ei tarpeeksi puhuta (myöskään vihreissä!). Vaatimus jää kuitenkin vähän leijumaan ilmaan, sillä muuten ohjelmassa on varsin teknohenkinen sävy. Itse en pidä mitenkään selvyytenä, että pitkän tähtäimen kestävä tietoyhteiskunta on edes mahdollinen. Tietokoneiden valmistus on varsin tuhoisaa touhua. Samoin haluaisin nähdä, paljonko Internetin sähkönkulutus oikein onkaan.

Avoimuus. Puolue vaatii päätöksentekoon avoimuutta ja lupaa sitä omaan toimintaansa. Tämä ei ole mitenkään erityisen radikaalia. Uutta ja mielenkiintoista on se, että jäsenistö voi suoraan osallistua kantojen muovaamiseen. Suomalaisten puolueiden valmistelutyö ja päätöksenteko onkin varsin hierarkista. Monikin puolue voisi ottaa oppia esimerkiksi netin avoimista yhteisöistä, joissa avoimuus ja raja-aitojen kaataminen on johtanut yllättäviin keksintöihin (”innovaatioihin”) siksi, ettei osallistujajoukkoa ole ennalta rajattu esimerkiksi sen perusteella, kuka kuuluu piirijärjestön hallitukseen ja kuka ei.

Perusoikeudet. TYP moittii - aivan oikein - tietoyhteiskuntalainsäädäntöä perusoikeuksien liian vähäisestä huomioonottamisesta, mutta ei tämäkään mikään kovin uusi havainto ole. Perusoikeuksien puolustamista pidän tärkeänä tavoitteena, mutta loppujen lopuksi tavoite oikein konkretisoidu: lähinnä olisi vain oltava valistuneempia päättäjiä. Yksityisyyden suojaan liittyen voi havaita uusia, jyrkempiä vaatimuksia liittyen poliisivalvonnan vähentämiseen ja anonymittiin. Yhdysvalloissahan jotkut libertaarit vastustavat esimerkiksi henkilöllisyystodistuksen mukana kantamista.

Koulutus. Peruskoulutus, atk-taidot, innovaatio, työpaikat. Teemoja, joita kukaan ei vastusta ja jotka löytyvät jokaisesta puolueohjelmasta - sisältää tosin joitakin aitoja (joskaan ei ainutlaatuisia) linjauksia koulutuspolitiikan suunnasta. Vapaata opinto-oikeutta puolustetaan ja tekstissä voi ehkä jopa nähdä pieniä askelia opiskelijan perustulon suuntaan.

Jos tietoyhteiskuntapuolueessa on jotain lupaavaa, se liittyy lähinnä perusoikeusteemaan, koska informaatiokansalaisen perusoikeuksia mikään puolue ei erityisesti korosta. Puolueen ydinteema on mitään sanomaton eivätkä muutkaan teemat oikein kanna. Missä ovat radikaalit vaatimukset ilmaisesta nettiyhteydestä, analyysit informaatioyhteiskunnan tuotantotavan muutoksesta ja pohdinnat työn luonteen muuttumisesta? Ja ennen kaikkea: miksi ohjelmassa ei ole sanaakaan alkuperäisestä ärsytyksenaiheesta, tekijänoikeuksista? Missä ovat vaatimukset tekijänoikeuden reformista ja elämäpatenttien kiellosta? Immateriaalireformin suhteen kannattaa toivonsa panna pikemminkin Piraattiliittoon.

Mikropuolueen potentiaali on siinä, että se voi tuoda keskusteluun radikaaleja avauksia, sillä sen ei tarvitse olla huolissaan hallituspaikoista eikä kannatusprosentista. Sen sijaan että esittää vaimeita toiveita, pitäisi esittää teräviä vaatimuksia, joille nauretaan - niin kuin vihreille aikoinaan.

According to Aftonbladet (in Swedish), Swedish filesharers are planning to form a party for the Swedish parliamentary elections in September 2006. The agenda of the Pirate Party is to:

• abolition of all intellectual property rights
• Sweden must secede from international IP treaties
• abolition of laws that forbid or limit distribution of information
• right to privacy must be defined in the constitution and be protected harder.

The party would concentrate on these issues only and stay outside the left/right division. The approximate number of filesharers in Sweden is one million, which is about 11 % of the population.

The party will use the traditional Jolly Roger as their symbol.