Eräitä huomioita

Sain viime kesänä valmiiksi filosofian graduni Richard Stallmanin kritiikin yhteiskuntafilosofisesta taustasta.

Stallmanhan ei ole filosofi sanan akateemisessa merkityksessä, enkä nimittäisi häntä muutenkaan sillä nimikkeellä. Stallman tuo teksteissään esiin filosofisia teemoja ja moraalikysymyksiä. Ne ovat kuitenkin pikemminkin poliittisia esseitä kuin huolellisesti pohtivia filosofisia tutkielmia. Stallmanin ajatusten taustalla on kuitenkin filosofisia sitoumuksia, jotka kiinnittävät hänet muun muassa liberalismin traditioon. Näitä kytköksiä olen työssäni tutkinut. Vaikka jotkut pitävät Stallmania kommunitaristina, en liittäisi häntä tähän traditioon hänen vahvan liberalistisen ihmiskuvansa takia, vaikka yhteisö sinällään näytteleekin hänen ajattelussaan tärkeää roolia. Päädyn lokeroimaan Stallmanin lopulta digitaaliseksi anarkistiksi.

Olen tavannut tämän myyttisen hahmon kolme kertaa. Kiinnostavin oli ensimmäinen tapaaminen: Stallman oli kaatunut Vaasassa jäisellä lentokentällä ja katkaissut kätensä. Pidimme hänelle Teren kanssa seuraa kun ambulanssi kuljetti hänet Helsinkiin leikattavaksi. Myöhemmin Tere ehdotti Stallmanin filosofiaa graduni aiheeksi ja ystävällisesti myös ohjasi sen.

Gradun tiivistelmä:

Richard Stallmanin tekijänoikeuskritiikin yhteiskuntafilosofinen analyysi

Käsittelen työssäni Richard Stallmanin vapaiden ohjelmistojen filosofiaa ja siihen sisältyvää tekijänoikeuskritiikkiä. Analyysin taustana ovat tekijänoikeuden perustasta esitetyt teoriat ja liberalistinen yhteiskuntafilosofia sekä kommunitaristien siihen kohdistama kritiikki.Tekijänoikeuden oikeutusta koskevat kolme keskeistä teoriaa ovat työteoria, persoonallisuusteoria ja utilitaristinen teoria. John Locken luonnonoikeusfilosofiaan nojaavassa työteoriassa katsotaan, että jostakin resurssista tulee tekijänsä omaisuutta, kun siihen sekoittuu tekijän työpanos. Persoonallisuusteoria perustuu Immanuel Kantin ja G. W. F. Hegelin näkemykseen omaisuudesta osana henkilön persoonallisuutta, jonka vapautta on suojattava. Utilitaristinen teoria katsoo tekijänoikeuden olevan perusteltua siihen liittyvän kannustimen vuoksi: enemmän teoksia syntyy, mikäli niiden tekijöille annetaan teokseen erityinen yksinoikeus.

Stallman kyseenalaistaa tietokoneohjelmiin saatavan tekijänoikeuden oikeutuksen viittaamalla käyttäjien oikeuksiin. Stallmanin mukaan tietokoneohjelman käyttäjälle kuuluvat neljä vapautta: 1) vapaus käyttää ohjelmaa rajoituksetta, 2) vapaus muuttaa ohjelmaa tarpeiden mukaan, 3) vapaus levittää ohjelmaa muille, 4) vapaus parannella ohjelmaa ja jakaa se muiden kanssa. Näitä vapauksia Stallman perustelee viittaamalla yhteisöön. Hän ottaa moraalifilosofiseksi lähtökohdaksi vasta­vuoroisuuden periaatteen, jonka mukaan yhteisön jäsenten tulee auttaa toinen toisiaan esimerkiksi jakamalla tietokoneohjelmia. Tekijänoikeuden asettamat rajoitukset ovat esteitä tämäntyyppiselle solidaarisuudelle ja yhteisössä sekä yhteiskunnassa vallitsevalle avunannon ilmapiirille.

Yhteiskuntafilosofiselta perusluonteeltaan Stallmanin filosofia edustaa liberalismia. Väite käyttäjien yksilöllisistä oikeuksista perustuu liberalistiseen ihmiskuvaan. Se on myös universalistinen: Stallman pitää käyttäjien oikeuksia joko luonnollisina oikeuksina tai ihmisoikeuksina. Toisaalta teoriassa on keskeisellä sijalla ajatus yhteisön eheydestä ja yhteisöllisen hyvän edistämisestä, mikä tuo siihen kommunitaristisia piirteitä. Toteuttamalla ohjelmistojen vapauden elämäntapaa yhteisö toteuttaa tietynlaista hyvän elämän politiikkaa. Teoriaa ei kuitenkaan voi kokonaisuudessaan pitää kommunitaristisena siihen sisältyvän vahvan universalismin vuoksi. Vapautta korostavan luon­teensa ja negatiivisen omaisuuskäsityksensä vuoksi osuvampi luonnehdinta Stallmanin filosofialle on digitaalinen anarkismi.