Eräitä huomioita

Ex-ministeri Erkki Tuomioja kommentoi (31.7.) Vanhasen salailuintoa:

Se että vallankäyttäjät herkästi kokevat julkisuuden ja erilaisten - ja aivan erityisesti eriävien - mielipiteiden esittämisen haitalliseksi veneenkeikuttamiseksi ei ole uutta. Uutta on ehkä Vanhasen epädemokraattinen desentralismi. Kun vanha bolsevikkikäytäntö perustui demokraattiseen sentralismiin, jossa päätöksentekoa edeltävä keskustelu oli avointa ja vapaata (tosin vain teoriassa), mutta päätösten arvosteleminen kiellettyä, tuntuu Vanhasen oppi lähtevän siitä, että päätöksentekoa edeltävä keskustelu on pahasta, mutta päätösten arvostelu vapaata.

Reetta Meriläinen luonnehti Vanhasta osuvasti toimitusjohtajaksi. Hallitusten toiminta on muuttunut aiempaa enemmän hallitusohjelman pilkuntarkaksi toteuttamiseksi. Samalla hallitusohjelmat ovat muuttuneet pidemmiksi ja tarkemmiksi. Tämän näkee Valtioneuvoston sivuille kerätyistä ohjelmista. Svinhufvudin hallituksen ohjelma oli parisivuinen julistus. Paasikiven hallitus ei edes tehnyt ohjelmaa. 1960-luvulla ohjelmiin alkoi jo ilmestyä väliotsikoita, mutta kovin pitkiä tekstejä eivät nekään olleet. 1990-luvulla tahti alkoi kiihtyä (PC:n myötä?) ja viimeisimmässä ohjelmassa onkin sitten jo 80 sivua.

Tarkka hallitusohjelma tuo hallituksen toimintaan omalla tavallaan läpinäkyvyyttä ja ennustettavuutta, mutta ei se niin viisas paperi ole, etteikö politiikan sisällöstä olisi tarpeen hallituskauden aikana keskustellakin.

Osmo Soininvaaralla on omakohtainen näkökulma Rosenholz-aineiston julkistamiseen:

Jos siis KGB:n arkistot avattaisiin, sieltä saattaisi löytyä kiusallinen merkintä minusta, koska kerran Lontoosta karkotettu lehtimiehemme varmaankin on pyrkinyt raportoimaan oman toimintansa mahdollisimman tuottoisassa valossa. Olisin kuivilla, olettaen, että Tiitinen muistaa episodin ja/tai se on asianmukaisesti kirjattu ylös. Mutta paljon syyttömiä noista arkistoista kyllä löytyy. Siksi vaikuttaisi kohtuulliselta, että arkistot avattaisiin ainakin ensin tutkijoille.

Heidi Hautalan mukaan “Yhdysvallat ja Saksa purkivat Rosenholz-aineiston salaisuusluokituksen jo vuonna 2003. Sen jälkeen Rosenholz-aineistoa alettiin tutkia Saksassa samoilla julkisuusperusteilla kuin Stasin muutakin aineistoa.”

Ehkä hallituksen julkisuuskäytännöt voitaisiin jo palauttaa 2000-luvun tasolle.

Juha “jonkin sortin taiteilija” Suoranta pohtii Wikipedian poistokäytäntöä:

Myös niin kutsutun vapaan sanakirjan suomalaisversiossa on olemassa yleistä angloamerikkalaista linjaa noudattavat poistokäytännöt, joista kerrotaan ko. sivuilla. Niistä käytävä keskustelu kannattaa lukea. Ja pohtia, mihin kaikkeen ajatus poistosta voi johtaa… Tätä peruskysymystä keskustelusivulla ei tarkastella, mutta käydään sitäkin enemmän ylimalkaista keskustelua yksittäisistä poistoista, asioiden ja ihmisten merkittävyydestä, merkille pantavuudesta tai mainittavuudesta (notable).Ehkä kuitenkin olisi syytä virittää perusteellinen keskustelu siitä, mitä Wikipediaa luonnehtivalla määreellä “vapaa” oikeastaan tarkoitetaan. Nykymenolla, jossa muun muassa suositaan artikkelien tarkkaa viitteistämistä vapaus voi kaventuu tietyn (ehkä hyvinkin ambivalentin ja vaikeasti rajattavan) aktiivikäyttäjä- ja intressiryhmän vapaudeksi määritellä, mikä on maininnan arvoista ja mikä ei.

Wikipedian idean voisi väittää olevan (varsin puhdasoppinen!) kantilais-habermaslainen ajatus julkisesta järjenkäytöstä, jonka tuloksena syntyy tasapuolisia tietosanakirja-artikkeleista kaikista olennaisista aiheista. Tai oikeastihan se idea on Jimbon “We make the Internet not suck”, mutta ehkä pieni abstraktiotason korotus sallitaan – ja eikös tuo ole melkein sama asia?

Oikein hieno idea, mutta ei kuitenkaan tapahdu käytännössä. Poistoäänestyksien seuraaminen on varsin hyvä tapa havainnoida tätä järjenkäyttöä: jotkut ottavat vakavasti omien äänestyspäätöksiensä perustelemisen, toisille argumentaatiolla ei ole niinkään väliä. Äänestyksissä näkee perusteluina esimerkiksi “äänestän näin, koska X:kin äänesti” ja “pidän asian Y kannattajia tyhminä”. Vaikka äänestyksistä kertyy rajoja vetävää “oikeuskäytäntöä”, ei kaikilla ole mitään kiinnostusta seurata sitä. Jokin rationaalisuus säilyy niin kauan kuin rationalistit jaksavat pysytellä hereillä, mutta muita takeita sille ei ole.

WP toimii siis sikäli samoin kuin yhteiskunta tuolla ulkona eli rationaalinen, deliberatiivinen demokratia tapahtuu vain paloina silloin tällöin mutta muuten se kulkee omaa latuaan. Liberalismin mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun saa osallistua, vaikka ei noudattaisi edes rationaalisen debatin sääntöjä. Riippuu kuulijoista, mikä painoarvo sanoille silloin annetaan, mutta eivät kaikki kuulijatkaan noudata niitä sääntöjä. Yhteiskunnallinen vapaus on siis sikäli radikaalia, että se ei edellytä edes rationaalisuuden perussääntöjen seuraamista. Että WP voisi kunnolla toteutua, pitäisikö sen käyttäjiltä vaatia tätä?

Ehkä Juha hakee jotain positiivisluontoisempaa vapauskäsitystä. Nythän WP:ssä vaatimus tietojen tarkistettavuudesta on muuntunut vaatimukseksi (luonnon)tieteellisestä viittauskäytännöstä. Luonnontieteen tietomalli tuntuu olevan vahvoilla ainakin suomenkielisessä Wikipediassa. Vaihtoehtolääkintä vs. uskomuslääkintä -keskustelusta löytää aika jyrkkiä luonnontiedehenkisiä kannanottoja. Vastapuolellakin on aika monta äänestäjää, mutta ongelmat liittynevät rakenteisiin eli luonnontiedehenkiseen tietomalliin.

“Vapaampi” Wikipedia antaisi kai enemmän tilaa jonkinlaiselle tiedolliselle pluralismille – mutta taipuuko se siihen hajoamatta?