Eräitä huomioita

Saksa on lämmitellyt keskustelua EU:n perustuslaista puheenjohtajakaudellaan ja nyt Ranskan presidentinvaalien jälkeen siihen on tullut lisää vauhtia. Keskustellaan siitä, pitäisikö hyväksyä koko paketti vai vain alkuosa. Ideoidaan tapoja saada eurokurittomat ranskalaiset hyväksymään kritisoimansa sopimus. Sisältöä ei muutettaisi: poistettaisiin vain maininta lipusta ja tunnushymnistä (jotka on päätetty aiemmin jo epävirallisesti) ja EU-oikeuden etusijasta (joka sillä on muutenkin ollut jo vuodesta 1964). Eniten kansanvaltaa halveksuva kikka on sopimuksen nimen vaihtaminen perustuslaillisesta perussopimukseksi, ettei tarvittaisi kansanäänestyksiä.

Minäkin olin jo alkanut ajatella, että näiden kahden vaihtoehdon väliltä pitäisi valita. Joko toteutetaan alkuperäinen möhkälesopimus kaikkine kummallisuuksineen tai suppeampi minisopimus, joka sentään lisäisi unionin demokraattisuutta ja perusoikeuksien suojaa. Onneksi luin Attacin julistuksen
Kohti Euroopan unionin uutta oikeudellista perustaa: Attacin kymmenen periaatetta demokraattiselle sopimukselle. Attac listaa kymmenen periaatetta, joiden varaan EU:n uusi perussopimus pitäisi rakentaa. Ensimmäinen periaate on niin ilmeinen, että ihmettelen, miksi se on sivuutettu. Nimittäin prosessin demokraattisuus:

1. Demokraattisen prosessin aloittaminen

Jokainen uusi sopimus tulee valmistella ja hyväksyä demokraattisesti. Euroopan Attacit vastustavat jokaista yritystä elvyttää uudelleen vanha perustuslaillinen sopimus ja ehdottavat seuraavaa:

* Uuden sopimusehdotuksen valmistelu annettakoon tehtäväksi uudelle ja demokraattiselle lakia säätävälle kokoukselle, joka on kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten valitsema ja joka tekee yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa.

* Tämän kokouksen on perustuttava sukupuolten väliselle tasa-arvolle (toisin kuin perustuslaillisen sopimuksen muotoillut konventti, jossa naisia oli 16 prosenttia), edustettava kaikkia yhteiskunnan osa-alueita ja sukupolvien välistä keskustelua.

* Jokainen uusi sopimus täytyy hyväksyttää kansanäänestyksellä jokaisessa jäsenvaltiossa. Kansanäänestyksen tulos on laskettava valtiokohtaisesti.

* Ratifiointikampanjoiden aikana eurooppalaisten instituutioiden ja jäsenvaltioiden on luotava sääntöjä, joilla varmistetaan vapaa keskustelu, joka ei riipu vallitsevista taloudellisista olosuhteista esimerkiksi joukkotiedotusvälineissä ja jolle annetaan riittävästi aikaa.

Miten kukaan voi oikeastaan edes vastustaa ajatusta eurooppalaisten kansalliskokouksesta?

(Kuvituksena ja innoittajana Euroopan unionin lippu, jonka kaksitoista tähteä eivät kuulemma kuvaa jäsenvaltioiden määrää vaan “täydellisyyttä ja yhtenäisyyttä”. Oikeushenkilöt ovat kuin androidit: ei mitään tahattoman ironian tajua.)

Lawrence Rosen has released his book Open Source Licensing:
Software Freedom and Intellectual Property Law (2004) under a free license. You might also want to check Understanding Open Source and Free Software Licensing (2004) by Andrew Laurent.

It’s worth noting that both books are written by U.S. legal experts. United States has the tradition of “copyright” - privilege to printing and copying - while most European countries are based on the idea of “author’s rights” (droit d’auteur), which includes moral rights of authors such as right to attribution and integrity of the work. We should be aware of how these differences affect free and open licensing in Europe.

I’m aware of only some work on the non-U.S. free/open licensing. For instance, Institut für Rechtsfragen der Freien und Open Source Software has published Die GPL kommentiert und erklärt (The GPL commented and explained) which is a legal analysis of the GPL in the German context. The same folks have been drafting Deutsche Freie Software Lizenz (d-fsl, German Free Software License) that attempts to be compatible with the German and EU law. In France, there’s the CeCILL license. Both are explicitly GPL-compatible through a special clause that in effect turns a CeCILL or d-fsl licensed work into a GPL-licensed work. Also the European Commission has drafted a specific license compatible with the European law.

Paul Arne of Open Source Law Blog has information on the situation in Australia:

Australia has problems with the GPL as well. Under Section 68(1) of the Australian Trade Practices Act, disclaimers are apparently void if they don’t comply with the language in the act, and it may bring down the entire agreement. See this at pages 76-80 for more detail. Australian info is courtesy of Ian Oi, Special Counsel at Blake Dawson Waldron in Australia, in his attempts at certifying another OSI license.

So far there has been only one free/open source license case in an European court: netfilter against Sitecom in which GPL was found to be valid, but the ruling was also criticized and might not hold in upper courts.

I hope we don’t really need EU-specific licenses. Maybe FSF should take into account the European legislation when they draft the next version of the GPL?

First Grey Album, now The Beastles.

Legally, The Beatles albums will begin entering the public domain in 2013. dj BC’s remix is an courageous act of civil disobedience which hopefully will help in the fight for free (digital) culture.

EMI owns the rights to the Beatles material. From their commercial viewpoint, these remixes are using material they “own”. From the viewpoint of culture, these remixes are interesting comments in two debates. The first one is about the debate on “intellectual property”. The another one is a debate of western popular music. What Beatles did in the 60’s and 70’s had a great effect on popular music of today. With their remixes, Dangermouse and dj BC are discussing with the 60’s rock of Beatles. I like these remixes, but not because they are “versions of Beatles” but because they are brilliant compositions of material old and new.

“That’s All Right” by Elvis will enter public domain in EU January 1st next year.