Eräitä huomioita

Korjaus: Toisin kuin alla väitän, kyseessä ei olekaan Finreactor. Ratkaisu on siitä huolimatta kiintoisa, koska kyse on kuitenkin suunnilleen samasta asiasta.

**********

Helsingin hovioikeus on näemmä toukokuun lopussa ratkaissut ensimmäisen Finreactor-vyyhtiin kuuluvan valituksen. Kyseessä oli jutun vantaalainen sivuhaara. Hovioikeus on ottanut kantaa muutamaan pariin kysymykseen.

Ansiotarkoitus. Kiintoisaa on, että hovioikeus katsoi, ettei tekijöillä ole ollut ansiotarkoitusta. Jotkut käräjäoikeudethan ovat pitäneet ansiona sitä, että kymmenien musiikki- ja elokuvatiedostojen kokoelmalla on taloudellista arvoa vaihdon välineenä. Tässä asiassa Vantaan käräjäoikeus oli ollut eri mieltä, tosin varsin erikoisilla perusteilla, sillä se viittaa ansiotarkoitusta määritellessään Lex Karpelan perusteluihin. Lex Karpelahan ei ollut tuolloin voimassa, joten argumentti nojaa omituisesti lainsäätäjän tulevaisuuden sanomisiin. Siis näin käräjäoikeus perusteli:

Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 49 luvun 1 §:n (1010/1995) mukaan tekijänoikeusrikos edellyttää tekijänoikeuden loukkaamista ansiotarkoituksessa. Lain esitöissä (HE 94/1993) ei ansiotarkoitusta suoraan määritellä, mutta yhtenä esimerkkinä ansiotarkoituksen puuttumisesta esitöissä mainitaan se, että tekijänoikeuden loukkauksen suhde ansioiden hankintaan on epäselvä. Rikoslain 49 luvun 1 §:ää on 1.1.2006 lukien muutettu siten, että pykälän 3 momentin mukaan tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla tapahtunut tekijänoikeuden loukkaus ei edellytä ansiotarkoitusta. Tämän lain esitöissä (HE 28/2004) todetaan seuraavaa: “Perustellusti voidaan sanoa, että tekijänoikeudella tai lähioikeuksilla suojattujen aineistojen laiton yleisön saataviin saattaminen tietoverkoissa tapahtuu tällä hetkellä täysin ilman ansiotarkoitusta eli taloudellisen edun saamista. Aineistoa saatetaan laittomasti yleisön saataviin esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että toiminnalla aiheutetaan haittaa aineistolla kauppaa tekeville yrityksille tai hankitaan ilmaisten aineistojen kautta hyötyä itselle tai muille. Tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistöön kuuluva ansiotarkoitus ei tällöin täyty ja loukkaava teko jää rankaisematta.” A on menettelyllään hyödyttänyt sekä itseään että muita siten, että hän on tarjoamalla muiden käyttöön aineistoa ilmaiseksi saanut itselleen vastaavaa hyötyä muiden aineistoja kopioimalla. Tätä ei voida pitää ansiotarkoituksessa tehtynä toimintana. Korkeimman oikeuden tapauksessa 1999:115 tekijän katsottiin toimineen ansiotarkoituksessa muun muassa, koska hän oli saanut ohjelman käyttäjiltä rahasuorituksia, mitä tässä ei ole tapahtunut. A:n ei siten ole katsottava toimineen ansiotarkoituksessa eikä hän menettelyllään ole syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen.

Hovioikeudenkin mukaan siis kyseessä oli vain tekijänoikeusrikkomus.

Hyvitysvaatimus. Käräjäoikeus oli alentanut hyvityssumman puoleen. Hovioikeus tiputti sen yhteen kolmasosaan.

Aikanaan Turun hovioikeudessa ratkaistaan jutun päähaaraa koskeva valitus. Odotan sitä mielenkiinnolla.