Asimov sähköisestä äänestyksestä
Luin Effin sähköpostilistalta Isaac Asimovin vuoden 1955 novellista nimeltään Franchise. Novellissa Asimov ennakoi äänestyksen tulevaisuudennäkymiä tietoyhteiskunnassa. Wikipedian mukaan:
In the future, the United States has converted to an “electronic democracy” where the computer Multivac selects a single person to answer a number of questions. Multivac will then use the answers and other data to determine what the results of an election would be, avoiding the need for an actual election to be held.
The story centers around Norman Muller, the man chosen as “Voter of the Year” in 2008. At first he is not sure he wants the responsibility of representing the entire electorate, worrying that the result will be unfavorable and he will be blamed. However, after voting he is very proud that the citizens of the United States had, through him, “exercised once again their free, untrammeled franchise” - a statement that is somewhat ironic as the citizens didn’t actually get to vote.
Tämähän osuu sopivasti kohdalleen, vuosiluvut ja kaikki.
Lue Effin tiedote sähköisen äänestämisen riskeistä.
Internettiläisestä elokuvasta
Olin pari viikkoa sitten tapahtuneessa Ropeconissa seinälehti ConTextin vapaaehtoistoimittajana. Haastattelin Tuotantoyhtiö Energian Timo Vuorensolaa. Energia kehittelee mielenkiintoista yhteisöllisen elokuvantuotannon alustaa nettiin. Vuorensola visioi valtionrajojen muuttuvan merkityksettömiksi internettiläisen elokuvantuotannon myötä. Juttu alla.
Muut ConText-juttuni:
- Mike Pohjola: kaikki roolipelit ovat poliittisia
- Verottaja haluaa Ropeconin rahat
- Ostaisitko tuotekuvaston? (kirja-arvostelu; kirjoittajan vastaus)
* * * * *
Internettiläistä elokuvaa kuun kamaralta
Ropeconissa on esillä Tuotantoyhtiö Energian seuraava elokuvaprojekti, Rautataivas. Energia tunnetaan ennestään maailmanmainetta saavuttaneesta scifiparodia Star Wreckistä. Keskustelimme ohjaaja Timo Vuorensolan kanssa Rautataivaan tuotantonäkymistä.
Mikä on Rautataivas?
– Rautataivas on seuraava elokuvamme, jonka käsikirjoittaa Johanna Sinisalo ja sen tuottavat Energia ja Jadesoturin tuottaneet Blind Spot Pictures ja Petri Jokiranta. Kyseessä on äärimmäisen synkkäsävyinen tieteiskomedia Tohtori Outolemmen innoittamana. Elokuvan tunnuksena on: “Vuonna 1945 natsit lähtivät kuuhun, vuonna 2018 ne tulevat takaisin.”
– Elokuvaa varten haluamme kehittää yhteisöllisen elokuvanteon nettipalvelua. Palvelu ei ole pelkästään meidän tuotannoillemme vaan siellä kuka tahansa voi aloittaa oman tuotantonsa tai kantaa kortensa kekoon muiden tuotannoissa.
Mitä yhteisöllinen elokuvanteko on käytännössä?
– Käytännössä se on joukkovoimaa ja yhteisön valjastamista. Sitä että ihmiset osallistuvat tekemällä sitä, missä ovat hyviä. Kehittely-ympäristössä on tarjolla tiettyjä tehtäviä, joihin ihmiset voivat osallistua.
– Kehittely-ympäristöä voi verrata nettifoorumeihin, mutta siellä olisi erilaisia työkaluja: wiki, leikkaus-, sketsaus- ja muita käytännön työkaluja. Kuvauksia lukuunottamatta elokuvan pystyisi periaatteessa tekemään täysin netissä.
– Firmamme Star Wreck Studios kehittää ympäristöä. Meillä on mukana muutama ulkomaalainen web 2.0 -asiantuntija ja firmakontakteja. Toivomme saavamme jotain valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Kaikki riippuu rahoituksesta. Isompaa sijoitusrahoitusta meillä ei vielä ole.
Eli fanit tekevät ja te myytte?
– Käytännössä. Tosin ne, jotka osallistuvat tuotantojen tekemiseen, ovat mukana tulonjaossa.
Koska Rautataivas on valmis?
– Ei mitään käsitystä. Se on äärimmäisen varhaisessa vaiheessa.
Miten toivotte muuttavanne suomalaisen elokuvanteon kulttuuria?
– En tiedä, muuttaako tämä suomalaisen elokuvanteon kulttuuria, mutta se tekee internettiläisen elokuvan ajatuksen vahvemmaksi – internetissä tehdyissä elokuvissa valtiorajoilla ei ole enää niin paljoa merkitystä. Elokuvanteosta on tulossa aidosti globaalia ja käsitteet kuten suomalainen elokuva menettävät merkitystään.
Rautataivas-elokuvan tekijät esitelmöivät elokuvasta lauantaina klo 22 - 24 Auditoriossa.
(Kuva: ELF Vesala)
NA-CAP 2007: Philosophy of FOSS and OA
Matt Butcher reports on the North American Computers and Philosophy (NA-CAP) conference that had FOSS and Open Access as its two main topics.
For example, Samir Chopra and Scott Dexter, one a philosopher, the other a computer scientist, presented a paper on the so-called “Freedom-Zero Problem” with the Free Software Definition: How can one claim that it is morally responsible to mandate the unrestricted access to and use of code even in cases where this will certainly lead to harm? For example, why doesn’t the GPL forbid Free Software from being used in nuclear weaponry, or for torturing other humans? This ethically charged issue reappeared in numerous conversations throughout the conference.
Chopra & Dexter have a blog and they have just published the book Decoding Liberation: The Promise of Free and Open Source Software. Read the introduction. This is how Steven Weber thinks about the book:
In Decoding Liberation, Samir Chopra and Scott Dexter recapture and extend a part of the conversation that will ultimately be much more important than business models, patent and copyright law, or total cost of ownership for a piece of software. What does the open source model offer to political, artistic, and scientific freedom, and thus to the human enterprise of creativity beyond the guts of a computing machine? Their book is an eloquent, thoughtful, adventurous, and exciting dive into what really matters about changing the rules of code.
I hope to have time to read the book one day.
Some picks from the program:
- The Freedom Zero Problem: Free Software and the Ethical Use of Software
Samir Chopra & Scott Dexter - Acting for the Best and Acting Legitimately: Challenges Facing the Stronger Claims of the Free Software Movement
Jamie Dow - The Free, Open Source Option as Ethic
John Bork - Open Source Philosophy and “Democratic Rationalization” in Africa
Evaristus O Ekwueme - The Missing Link: Computer Ethics and Formal Methods
Darren Abramson & Lee Pike - Panel: A Skeptical Look at Wikipedia
Panelists: Tony Doyle, James Caufield, Don Fallis & Marc Meola - Web 3.0 – Tools for Co-operation? Social Philosophical Remarks on the Desirable Possible Future Development of the Internet
Wolfgang Hofkirchner
Keskustella saa, jälkikäteen
Ex-ministeri Erkki Tuomioja kommentoi (31.7.) Vanhasen salailuintoa:
Se että vallankäyttäjät herkästi kokevat julkisuuden ja erilaisten - ja aivan erityisesti eriävien - mielipiteiden esittämisen haitalliseksi veneenkeikuttamiseksi ei ole uutta. Uutta on ehkä Vanhasen epädemokraattinen desentralismi. Kun vanha bolsevikkikäytäntö perustui demokraattiseen sentralismiin, jossa päätöksentekoa edeltävä keskustelu oli avointa ja vapaata (tosin vain teoriassa), mutta päätösten arvosteleminen kiellettyä, tuntuu Vanhasen oppi lähtevän siitä, että päätöksentekoa edeltävä keskustelu on pahasta, mutta päätösten arvostelu vapaata.
Reetta Meriläinen luonnehti Vanhasta osuvasti toimitusjohtajaksi. Hallitusten toiminta on muuttunut aiempaa enemmän hallitusohjelman pilkuntarkaksi toteuttamiseksi. Samalla hallitusohjelmat ovat muuttuneet pidemmiksi ja tarkemmiksi. Tämän näkee Valtioneuvoston sivuille kerätyistä ohjelmista. Svinhufvudin hallituksen ohjelma oli parisivuinen julistus. Paasikiven hallitus ei edes tehnyt ohjelmaa. 1960-luvulla ohjelmiin alkoi jo ilmestyä väliotsikoita, mutta kovin pitkiä tekstejä eivät nekään olleet. 1990-luvulla tahti alkoi kiihtyä (PC:n myötä?) ja viimeisimmässä ohjelmassa onkin sitten jo 80 sivua.
Tarkka hallitusohjelma tuo hallituksen toimintaan omalla tavallaan läpinäkyvyyttä ja ennustettavuutta, mutta ei se niin viisas paperi ole, etteikö politiikan sisällöstä olisi tarpeen hallituskauden aikana keskustellakin.
Soininvaara ja Rosenholz
Osmo Soininvaaralla on omakohtainen näkökulma Rosenholz-aineiston julkistamiseen:
Jos siis KGB:n arkistot avattaisiin, sieltä saattaisi löytyä kiusallinen merkintä minusta, koska kerran Lontoosta karkotettu lehtimiehemme varmaankin on pyrkinyt raportoimaan oman toimintansa mahdollisimman tuottoisassa valossa. Olisin kuivilla, olettaen, että Tiitinen muistaa episodin ja/tai se on asianmukaisesti kirjattu ylös. Mutta paljon syyttömiä noista arkistoista kyllä löytyy. Siksi vaikuttaisi kohtuulliselta, että arkistot avattaisiin ainakin ensin tutkijoille.
Heidi Hautalan mukaan “Yhdysvallat ja Saksa purkivat Rosenholz-aineiston salaisuusluokituksen jo vuonna 2003. Sen jälkeen Rosenholz-aineistoa alettiin tutkia Saksassa samoilla julkisuusperusteilla kuin Stasin muutakin aineistoa.”
Ehkä hallituksen julkisuuskäytännöt voitaisiin jo palauttaa 2000-luvun tasolle.
