Eräitä huomioita

Sain viime kesänä valmiiksi filosofian graduni Richard Stallmanin kritiikin yhteiskuntafilosofisesta taustasta.

Stallmanhan ei ole filosofi sanan akateemisessa merkityksessä, enkä nimittäisi häntä muutenkaan sillä nimikkeellä. Stallman tuo teksteissään esiin filosofisia teemoja ja moraalikysymyksiä. Ne ovat kuitenkin pikemminkin poliittisia esseitä kuin huolellisesti pohtivia filosofisia tutkielmia. Stallmanin ajatusten taustalla on kuitenkin filosofisia sitoumuksia, jotka kiinnittävät hänet muun muassa liberalismin traditioon. Näitä kytköksiä olen työssäni tutkinut. Vaikka jotkut pitävät Stallmania kommunitaristina, en liittäisi häntä tähän traditioon hänen vahvan liberalistisen ihmiskuvansa takia, vaikka yhteisö sinällään näytteleekin hänen ajattelussaan tärkeää roolia. Päädyn lokeroimaan Stallmanin lopulta digitaaliseksi anarkistiksi.

Olen tavannut tämän myyttisen hahmon kolme kertaa. Kiinnostavin oli ensimmäinen tapaaminen: Stallman oli kaatunut Vaasassa jäisellä lentokentällä ja katkaissut kätensä. Pidimme hänelle Teren kanssa seuraa kun ambulanssi kuljetti hänet Helsinkiin leikattavaksi. Myöhemmin Tere ehdotti Stallmanin filosofiaa graduni aiheeksi ja ystävällisesti myös ohjasi sen.

Gradun tiivistelmä:

Richard Stallmanin tekijänoikeuskritiikin yhteiskuntafilosofinen analyysi

Käsittelen työssäni Richard Stallmanin vapaiden ohjelmistojen filosofiaa ja siihen sisältyvää tekijänoikeuskritiikkiä. Analyysin taustana ovat tekijänoikeuden perustasta esitetyt teoriat ja liberalistinen yhteiskuntafilosofia sekä kommunitaristien siihen kohdistama kritiikki.Tekijänoikeuden oikeutusta koskevat kolme keskeistä teoriaa ovat työteoria, persoonallisuusteoria ja utilitaristinen teoria. John Locken luonnonoikeusfilosofiaan nojaavassa työteoriassa katsotaan, että jostakin resurssista tulee tekijänsä omaisuutta, kun siihen sekoittuu tekijän työpanos. Persoonallisuusteoria perustuu Immanuel Kantin ja G. W. F. Hegelin näkemykseen omaisuudesta osana henkilön persoonallisuutta, jonka vapautta on suojattava. Utilitaristinen teoria katsoo tekijänoikeuden olevan perusteltua siihen liittyvän kannustimen vuoksi: enemmän teoksia syntyy, mikäli niiden tekijöille annetaan teokseen erityinen yksinoikeus.

Stallman kyseenalaistaa tietokoneohjelmiin saatavan tekijänoikeuden oikeutuksen viittaamalla käyttäjien oikeuksiin. Stallmanin mukaan tietokoneohjelman käyttäjälle kuuluvat neljä vapautta: 1) vapaus käyttää ohjelmaa rajoituksetta, 2) vapaus muuttaa ohjelmaa tarpeiden mukaan, 3) vapaus levittää ohjelmaa muille, 4) vapaus parannella ohjelmaa ja jakaa se muiden kanssa. Näitä vapauksia Stallman perustelee viittaamalla yhteisöön. Hän ottaa moraalifilosofiseksi lähtökohdaksi vasta­vuoroisuuden periaatteen, jonka mukaan yhteisön jäsenten tulee auttaa toinen toisiaan esimerkiksi jakamalla tietokoneohjelmia. Tekijänoikeuden asettamat rajoitukset ovat esteitä tämäntyyppiselle solidaarisuudelle ja yhteisössä sekä yhteiskunnassa vallitsevalle avunannon ilmapiirille.

Yhteiskuntafilosofiselta perusluonteeltaan Stallmanin filosofia edustaa liberalismia. Väite käyttäjien yksilöllisistä oikeuksista perustuu liberalistiseen ihmiskuvaan. Se on myös universalistinen: Stallman pitää käyttäjien oikeuksia joko luonnollisina oikeuksina tai ihmisoikeuksina. Toisaalta teoriassa on keskeisellä sijalla ajatus yhteisön eheydestä ja yhteisöllisen hyvän edistämisestä, mikä tuo siihen kommunitaristisia piirteitä. Toteuttamalla ohjelmistojen vapauden elämäntapaa yhteisö toteuttaa tietynlaista hyvän elämän politiikkaa. Teoriaa ei kuitenkaan voi kokonaisuudessaan pitää kommunitaristisena siihen sisältyvän vahvan universalismin vuoksi. Vapautta korostavan luon­teensa ja negatiivisen omaisuuskäsityksensä vuoksi osuvampi luonnehdinta Stallmanin filosofialle on digitaalinen anarkismi.

They came first for the allofmp3,
and I didn’t speak up because I wasn’t a leech.

Then they came for the child pornography,
and I didn’t speak up because I wasn’t a pedophile.

Then they came for the pirate bay,
and I didn’t speak up because I wasn’t a pirate.

Then they came for the online poker games,
and I didn’t speak up because I wasn’t a poker player.

Then they came for the online news, chats and forums,
and I didn’t speak up because I didn’t care.

Then they came for me,
and by that time no one was left to speak up.

(unknown, in the spirit of Martin Niemöller)

Ruotsalaisen tiedostonjakopalvelu Pirate Bayn ylläpitäjiä syytetään avunannosta tekijänoikeusrikokseen ja tekijänoikeusrikoksen valmistelusta. Syyttäjän mielestä Pirate Bayn mainosmyynnistä kertyneet 1 200 000 kruunua (n. 130 000 euroa) osoittavat ansiotarkoitusta. Tätä summaa vaaditaan myöskin menetettäväksi valtiolle rikoshyötynä. Lisäksi asiaan liittyy tietenkin asianomistajien eli mediayhtiöiden korvausvaatimuksia.

Ruotsin Piraattipuolueen puheenjohtaja Rick Falkvinge pitää syytettä poliittisena ajojahtina:

- I grunden är det här en politisk process. När åtalet är över ska vi se till att berörda parter får känna de politiska konsekvenserna av det här rättsövergreppet. Det är bara de svenska väljarna som i slutändan kan bestämma hur långt jakten på fildelarna ska gå, säger Falkvinge.

Lisää aiheesta: UNT, SvD, IDG, NyTeknik.

Voisiko Wikipedian kirjoittamiseen saada jotenkin rahoitusta? Ilmaista rahaa Suomessa antavat lähinnä erilaiset säätiöt. Esimerkiksi Koneen säätiö jakoi vuonna 2007 apurahoja yhteensä noin 5 miljoonaa euroa. Rahaa saivat lähinnä erilaiset humanistiset ja yhteiskunnalliset projektit, suurin osa väitöskirjoja. Apurahoja annettiin kuiten myös oppi- ja tietokirjaprojekteihin, muun muassa seuraavista aiheista:

• suomennetun tietokirjallisuuden historia 1800-luvulta nykypäivään
• muinaisen Anatolian kansoja käsittelevä suomalainen tietokirja
• Suomen historian sanakirja
• uskonnot antiikin Roomassa
• suomalainen teatteri ja tanssi
• Suomen esi- ja varhaishistoria
• Japanilainen noo-teatteri
• Pohjois-Afrikan kulttuurihistoria.

Rahaa annettiin myös muun muassa tällaisiin hankkeisiin:

• Virtuaalinen vanha kirjasuomi eli digitaalinen ja selityksin varustettu Vvks-aineisto koulujen, yliopistojen ja muidenopinahjojen sekä harrastajien käyttöön Suomessa ja ulkomailla.
• Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen 1/2008 toimittamiseen ja painatukseen.

Kaikki yllämainitut teemat ovat sellaisia, että ne sopisivat myös Wikipediaan. Joku rohkea tieteentekijä voisikin ensi vuonna koittaa onneaan hakemalla rahaa Wikipediassa julkaistavan artikkelisarjan kirjoittamiseen. Muutenkin julkisella rahoituksella tuotettuja tutkimustuloksia ja oppikirjoja pitäisi muokata Wikipediassa julkaistavaksi. Se on paras tapa levittää tulokset pienen tiedeyhteisön ulkopuolelle.

Sibeliuksen kuolemasta tuli kuluneeksi juuri 50 vuotta. Sen kunniaksi Kemppinen moittii tekijänoikeuden suoja-aikoja:

Tekijänoikeuden suoja-ajan jatkaminen vanhan 50 vuoden sijasta 70 vuoteen tekijän kuolinvuodesta oli virhe. Tietokoneohjelmissa ja koulu- ja oppimateriaalissa se on naurettava. Tosiasiassa kustantajan valvonnassa tehdyissä tietosanakirjoissa ja hakuteoksissa se on yleisön edun vastaista.

[...] Ajattelisin että tässä maailman vaiheessa Sibeliuksen musiikin leviäminen laajalle olisi se tärkein asia. Mahdolliset harmit – esimerkiksi teosten huono sovittaminen – ei tunnu kovin dramaattiselta.

Kemppinen edustaa mielestäni tässä fiksua, maltillista tekijänoikeuskantaa: hyväksyttäköön tekijän erityisoikeudet, mutta pidetään jotain rotia siinä, kuinka pitkälle ne ulottuvat. Minusta edellisen sukupolven tekosista palkitseminen olisi voinut jäädä historiaan säätyjen erioikeuksien tultua kumotuksi. Tekijänoikeuksien haltijoilla (jotka eivät siis läheskään aina ole teosten tekijöitä) on ymmärrettävä halu pitää kiinni tulonlähteistään, mutta ei välttämättä mitään kunnollisia perusteluja sille, miksi tekijä tarvitsee kannustimekseen suoja-ajan, jonka kesto on kaksi ihmisikää. Minusta suoja-aika voitaisiin ensi vaiheessa lyhentää tekijän elämän mittaiseksi. Tai jos jotain marginaalia halutaan, elämä + 10 vuotta.

Toinen vaihtoehto on edistää vapaita teoksia. Kemppinen ehdottaa perustettavaksi rahastoa, joka tukisi vapaiden teosten tekemistä. Kannatan!

Ehdotan että perustaisin kotisivun, johon halukkaat voisivat maksaa vapaaehtoisesti vähäisiä summia vapaan musiikin ja muiden tekijänoikeussuojansa menettäneiden teosten käyttämisestä. Todellisuudessa haluaisin ohjata varat yliopiston kirjastolle, mutta siinä on ylivoimaisia juridisia ongelmia.

Perustettaisiin Teostosta riippumaton rahasto, joka sitten tukisi lähinnä vähälevikkisten ääni- ja kuvatallenteiden valmistamista ja levittämistä suoraan tekijöille osoitettavalla rahalla. Myös voitaisiin tukea pipejä ja pöpejä.

Siemenrahaa tosin tarvittaisiin.